Suuri kansainvälinen agilitykysely

Agilityn trendit ja kilpailijoiden toiveet, pelot ja ideat 2022 [Raportti]

Jokainen tietää, että nuori lajimme on ollut jo pitkään aktiivisessa käymistilassa. Lajin kehitys on monesta näkökulmasta positiivinen asia: nopeuksien kasvaessa turvallisuuteen liittyviin seikkoihin keskitytään aiempaa vakavammin ja urheilustatus tuo lajille ja lajitoimijoille uudenlaisia mahdollisuuksia. 

Samalla olemme monenlaisten haasteiden edessä: kuinka pitää kisojen osallistujamäärät suurina tai jopa kasvattaa niitä? Mikä on todella se, mitä tulevaisuudessa lajilta haluamme niin itse lajin urheilullisuuden, seurojen, kisaajien kuin koirienkin näkökulmasta. Yhtälö ei ole aivan helppo. 

Aiheesta keskustellaan paljon, mutta keskustelu on pirstaloitunut seurojen ja maiden omille foorumeille. Halusimmekin kerätä ideoita, toiveita ja pelkoja yhteen, helposti luettavaan pakettiin. Kiitos teille 257 kilpailijalle 28 eri maasta, jotka vastasitte kyselyyn ja jaoitte näkemyksiänne.

Tämän raportin tavoite on nostaa kilpailijoiden ääni kuuluville. Toivottavasti raportti auttaa omalta pieneltä osaltaan seuratoimijoita ja lajin päättäjiä huomioimaan kilpailijoiden ajatuksia niin kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla, kun he vievät mahtavaa lajiamme eteenpäin.

Sisällysluettelo:

Ketkä vastasivat kyselyyn

Agility NYT!

Miksi ihmiset nauttivat kilpailemisesta agilityssa?

Mitkä ovat parhaat muutokset agilityssa viimeisten 5 vuoden aikana?

Mitkä ovat pahimmat muutokset agilityssa viimeisten 5 vuoden aikana?

Miten muutokset ovat vaikuttaneet treenaamiseen?

Miten muutokset ovat vaikuttaneet kisaamiseen?

Agilityn tulevaisuus - Mitä ohjaajat pelkäävät ja toivovat?

Miten agility tulee muuttumaan tulevina 5-10 vuotena?

Millaisia muutoksia kaivataan esteisiin liittyen?

Millaisia muutoksia kaivataan sääntöihin liittyen?

Yhteenveto

Vastaajia ympäri maailmaa

Kyselyyn saimme vastauksia 28 eri maata edustavilta 257 kilpailijalta. Suurin osa äänistä tuli Suomesta (22%), Australiasta (13%), Norjasta (12%), USA:sta (11%) ja Ruotsista (7%). Vastaajiksi kutsuimme nimenomaan kilpailijoita, koska he ovat niitä, joilla on ensi käden kokemuksia viime vuosien muutoksista ja sitä kautta myös näkemystä tulevaisuudesta. 

Vastaajilla vahvaa kilpailukokemusta - ja näkemystä

Vastaajista 53% on kisannut vähintään 10 vuotta. Tämä tarkoittaa, että heille on kertynyt jo paljon kokemusta ja näkemystä.

Joskus pitkä kokemus saattaa toki synnyttää myös pelkoa muutoksia kohtaan, mikä osaltaan voi vaikuttaa uusiin asioihin suhtautumiseen. Näin ei kuitenkaan aina ole. Onkin vahvuus, että saimme liikkeelle sekä kokeneempia, että uudempia kilpailijoita. 

Yhden koiran kanssa kilpailee 35% vastaajista, kahden koiran kanssa 39%, kolmen 13% ja neljän tai useamman 13%. Valtaosa vastaajista (65%) siis kilpailee useamman kuin yhden koiran kanssa.

Valtaosa vastaajista (64%) on yli 36-vuotiaita. 9% on alle 25-vuotiaita, 26,5% 25-35-vuotiaita, 22% 36-45 -vuotiaita, 19% 46-55 -vuotiaita ja 24% yli 56-vuotiaita.

Agility on muuttunut paljon viime vuosina ja halusimmekin selvittää miten agilityssa kilpaileminen koetaan nyt ja miten viime vuosien muutokset ovat vaikuttaneet kilpailemiseen ja treenaamiseen.    

Aivan ensimmäisenä se tärkein kysymys: mikä ajaa ihmiset kilpailemaan agilityssa. Miksi ihmiset ovat valmiita heräämään viideltä aamulla ja ajamaan satoja kilometrejä alle minuutin suorituksen vuoksi? Niin, teemme samaa itsekin, joten ymmärrämme. Pyysimme kilpailijoita valitsemaan kolme tärkeintä syytä sille, miksi hän nauttii lajista. 

Kärkisyyt erottuivat selvästi joukosta. Tärkein syy agilityssa kilpailemiseen on selvästi yhteistyö koiran kanssa. Sen oli valinnut 91% vastaajista. Toiseksi tärkein syy oli lajin tarjoama haaste (63% vastaajista), kolmanneksi tärkein syy sosiaalinen konteksti (48% vastanneista). Myös jännitys, tavoitteiden saavuttaminen ja kilpailullisuus olivat tärkeitä syitä.

Laji on aivan eri nyt, kuin mitä se oli muutama vuosi sitten. Mitä on muuttunut?

Koska vastaajat tulevat 28 eri maasta, muutokset lajissa näkyvät osin hyvin erilaisina. Koitimme poimia asiat, jotka toistuivat vastauksissa merkittävästi. Olemme myös poimineet joitain avoimia vastauksia, jotka kiteyttävät hyvin vastauksia. Tässä kappaleessa käsitellään positiivisiksi koettuja ja alempama negatiiviseksi koettuja muutoksia. Lainaukset ovat alkuperäiskielellä merkityksen täsmällisen säilyttämisen vuoksi.

Turvallisuuden parantuminen ykkösteemana

Turvallisuus toistui lähes jokaisessa vastauksessa. Se valikoituikin selkeäksi ykkösteemaksi viimeisen 5 vuoden muutoksien keskuudessa. 

Turvallisuuden alateemoja olivat 

• Ratasuunnittelu

• Esteet

• koiran fysiikkaa valmisteleva harjoittelu

• koiran taitojen harjoittelu (perustaidot, itsenäinen suorittaminen)

Kahta viimeistä käsitellään omana teemanaan “Koiran harjoittelun kehittyminen”

Radat ovat vastausten mukaan muuttuneet loogisemmiksi, linjat virtaavammiksi ja estevälit pidemmiksi. Vastaajien mukaan myös juoksukontaktit otetaan paremmin huomioon ratasuunnittelussa.

“Course designing. Much safer for dogs, for example now there’s almost no 180 degree turns from dog walk anymore. And also judges try to make safe lines for dogs.”

Estevalikoimasta on poistettu vaarallisia ja suorituksen virtaavuutta heikentäviä esteitä, kuten pöytä. Joissain maissa myös pussi on jo poistettu ja se on poistumassa FCI:n piiristä vuoden 2023 alussa. 

Esteitä on pyritty muokkaamaan turvallisemmiksi, mistä on hyvänä esimerkkinä hajoava rengas. UK:n vastauksissa toistui puomi korkeuden laskeminen ja kontaktiesteiden pinnoituksen laatu. Joissain maissa myös rimojen materiaaliin oli kiinnitetty huomiota ja puisista rimoista oli siirrytty ainakin osittain muovisiin (esimerkiksi Ranska). Esteiden lisäksi pohjan laatu oli mainittu parissa vastauksessa.

Hyppykorkeuksia on myös laskettu monissa maissa, mikä osaltaan voi vaikuttaa koirien agilityuran pituuteen.

“Safer obstacles (breakaway tire, contact surfaces, lighter displace-able jumps). Let our dogs play longer and more safely!”

Koiriin liittyvät tiedon lisääntyminen luo pohjaa muutoksille

Vastauksissa nousi esille lisääntynyt ymmärrys liittyen koiriin. Ymmärrämme enemmän koiran biomekaniikkaa, hyvinvointiin ja oppimiseen liittyviä asioita. Tämä johtaa koirien ja niiden turvallisuuden parempaan huomioimiseen läpi lajin toimintojen.

“More research and knowledge in dog movement biomechanics, general well-being, sport veterinary and rehabilitation lead to more educated trainers and handlers, who take agility like real sport from dogs' requirements point of view. The same knowledge leads to more safety concern from equipment and course point of view ( obstacle manufacturers, rules, judges )”

Koiran harjoittelun kehittyminen

Virtaavat, kovan nopeuden mahdollistavat radat edellyttävät koiralta vahvaa itsenäistä osaamista, mikä yhdessä koiran käyttäytymiseen liittyvän tiedon lisääntymisen kanssa on pistänyt valmentajat pohtimaan uusia metodeja asioiden opettamiseen. Myös fysiikkaharjoittelun yhteys loukkaantumisten ehkäisyyn tunnetaan jo laajemmin. Niinpä uusi normi onkin, että koiran fysiikkaharjoittelu aloitetaan jo nuorena ja lajiin liittyvät pohjatyöt tehdään huolella.

“The physical prep and fitness of dogs has become more and more the norm.”

“In our country the development of actual dog training and teaching your dog to really know physically what they are doing. I think this potentially reduces accidents and body awareness makes the sport safer for dogs.”

Kilpailut osaksi koiran kokonaiskehitystä

Kilpailut eivät ole vastaajien mukaan enää täysin erillinen toiminto, jossa tehdään tulos hinnalla millä hyvänsä. Sen sijaan kilpailut nähdään nykyisin osana isompaa kokonaisuutta, joka tähtää koiran kehitykseen pidemmällä tähtäimellä. Suoritus ollaan valmiita uhraamaan, mikäli sen katsotaan vievän koiraa isossa kuvassa eteenpäin.

“I think the overall mindset especially in my country is changing from the mindset of "clean run no matter what" to trying your best, having fun with your dog, just enjoying the challenge and co-operation with your dog, and aiming for long term progress.”

Uudet kokoluokat ovat tuoneet mukaan enemmän rotuja

Monissa maissa on otettu mukaan uusia kokoluokkia. Tämä on mahdollistanut vastaajien mukaan uusien koirarotujen mukaan tulon lajin pariin ja tuonut sitä kautta myös jonkin verran uusia harrastajia.

“Hard to choose, but five size categories in the swedish rules 2017 is the winner. It allowed for more dogs to enjoy agility in a safe and fun way and more breeds to fit for agility.”

Kansainvälinen yhteistyö ja kouluttautumismahdollisuudet lisääntyneet

Samalla, kun haasteet ovat lisääntyneet, on lisääntynyt myös mahdollisuus hankkia osaamista. 

Verkkokursseja on tarjolla valtavasti ja kansainvälisten huippuvalmentien oppiin pääsee melko helposti. Osa valmentajista on erikoistunut esimerkiksi juoksukontakteihin, osa hyppyihin liittyviin taitoihin jne.

Joidenkin maiden tuomarit kouluttautuvat ulkomailla voidakseen omaksua oppia huipuilta. Ratasuunnitteluunkin on tarjolla verkkokursseja - niin tuomareille, kouluttajille kuin tavallisille harrastajillekin.

“International cooperation to develop the sport: In Australia new judges training in Europe to make safer courses”

Agilityn vaatimukset kasvaneet

Kaiken kaikkiaan vastaajat kokivat, että agilityn vaatimustaso on noussut voimakkaasti. Vaikka vaatimukset tuovat mukavaa haastetta, niillä nähtiin olevan myös monia negatiivisia puolia. Koirien tarpeet koettiin jäävän kunnianhimon jalkoihin, kuilun harrastajien ja ammattilaisten välillä kasvaneen, uusien harrastajien mukaantulon vaikeutuneen ja rotukirjon kaventuneen. 

Koiran tarpeet jäävät jalkoihin

Selvästi suurin määrä kaikista negatiivisiin muutoksiin liittyvistä kommenteista koski riskiä siitä, että koiran tarpeet jäävät toissijaisiksi. Kunnianhimo ohjaa vastausten mukaan päätöksentekoa ja aktiviteetteja sekä treenien ja kisatilanteiden yhteydessä.

Koska vaatimukset ovat nousseet jo alimmissakin luokissa, koiria aletaan vastaajien mukaan treenata hyvin aktiivisesti liian aikaisin. Koira tarvitsee alusta alkaen paljon enemmän taitoja kuin ennen, joten ilman suunnitelmallista harjoittelua tarvittavien taitojen kartuttaminen vaatii aikaisempaa suurempia treenimääriä. Vastaajien mukaan harjoittelun määrä on usein liiallinen myös myöhemmin koiran uran aikana.

“Pushing young dogs too far too fast because the owners want to win”

“Adolescent dogs being asked to do mature dog skills, they are still growing and too young for such training!”

“The speed at which it is "required" to get your dog ready in an increasingly demanding sport. For example, the limit for competitions hasn't gone up from 18 months even though agility has become much more demanding in terms of course design, speed and competitiveness. This easily leads to too much training with very young, immature dogs. So maybe the worst thing is the "what has not happened": the age limit has not been taken up to 2y.”

Tätä kaikkea vahvistaa vastausten mukaan se, että nähdään jonkinlaisena meriittinä saada koira mahdollisimman nuorena ylimpiin luokkiin. 

“The high expectations on our young dogs. That it is a feat the younger your dog is high up in classes.”

Uusien on vaikea tulla mukaan

Agility lajina on aina vaatinut uudelta harrastajalta monenlaisten taitojen oppimista niin koirakoulutukseen ja motivointiin, lajin sääntöihin, ohjaustekniikoihin kuin radanlukuunkin liittyen. Vaatimustason nousun erityisesti alemmissa luokissa koettiin vaikeuttaneen uusien harrastajien mukaan tulon lajiin. 

“More competitiveness in the lower classes. Harder for beginners to fit in.” 

“Competing has started to require highly advanced skills both from dogs and their trainers. This has started to make the pool of agility enthusiasts more narrow and it is difficult to get new people to start competing.” 

Harrastajien motivaatio vaikea säilyttää ratojen vaikeutuessa

Vastauksista nousi esille myös huoli harrastajien motivaation säilyttämisestä ja kilpailijamäärästä. Menestymisen koettiin vaativan nykyisin voimakasta omistautumista lajille, eikä kaikilla ole siihen mahdollisuutta tai edes halua. Kuilu ammattilaisten (menestyjien) ja muiden harrastajien välillä nähtiin aiempaa suuremmaksi.

“Extreme split between “professional” and social agility”

“Actual competitiveness scares me. People that don’t live of agility are losing motivation because of that.”

“It's starting to get to a level where we need to divide the professionals and us with a hobby.  It's more difficult to keep up with speed and needed skills.”

“I really dislike the trend of some judges urging each other on to make more and more difficult courses. They almost make a competition out of it. When in a startlist of a 100 dogs, 5 get through the course, that’s not something to be proud and cheerful about, it’s plain embarassing. So bad for recruitment, boring as hell for spectators, a killer for the future training of dogs. It will be the death of the sport if this trend is not reversed.”

Nopeudet kasvaneet merkittävästi

Vaikka sujuvat linjat nykyradoilla saivat runsaasti kiitosta positiivisia muutoksia kyseltäessä, nopeuden kasvun koettiin tuoneen esiin myös haasteita. Koettiin, että kasvaneet nopeudet rajaavat rotukirjoa kapeammaksi, aiheuttavat vakavia onnettomuuksia ja vaativat erittäin hyvässä kunnossa olevaa, nopeaa ohjaajaa.

Kaikki rodut eivät yllä vaadittuihin nopeuksiin

Vastauksissa kävi ilmi, että kaikkien rotujen edustajat eivät enää yllä vaadittuihin nopeuksiin. Lajissa menestymisen koettiin vaativan border collieta, kelpetä, työlinjaista cockeria tai sheltiä. Isossa Britanniassa on jo esimerkiksi “anything but collie” -luokka, jossa nopeudet ovat erilaiset kuin normaaleissa agilitykisoissa. Vastauksissa toivottiin myös “anything but spaniel” -luokkaa.

“Speed. It should be for many breeds, not just one.”

“The small classes now being over run by spaniels we need a anything but spaniel class for our small/medium dogs!”

“Lajin muuttuminen yhä enemmän muutamien rotujen väliseksi kisailuksi. Karsii meitä muiden rotujen omistajia ns. harrastelijoita kisaajaporukoista.”

Rotukirjon kapenemisella koettiin näkyvän kouluttajien osaamisessa. Koettiin, ettei erilaisia koiria osata viedä eteenpäin.

Nopeus näkyy myös yksilötasolla ja esiin nousi huomioita siitä, että kasvaneet nopeudet vaikuttavat jo kasvattajien valintoihin. Koettiin, että tuloksena on jonkin verran ylivireisiä koiria, jotka kulkevat lujaa, mutta ovat jonkin verran vaaraksi itselleen agilityradoilla.

Kasvanut nopeus aiheuttaa onnettomuuksia

Moni vastaaja nosti esille onnettomuudet, jotka ovat seurausta erittäin kasvaneesta nopeudesta. Vaikka moni nimenomaan mainitsi pitävänsä nopeudesta, sen koettiin aiheuttavan onnettomuuksia ja lisäävän onnettomuuksien vakavuusastetta. 

“I love the speed, but higher and higher speeds are also scary, regarding the dogs’ safety.”

“Extreme speed on dog walk and a-frame is often dangerous for the dog. I've seen some very bad injuries caused by this.”

Osin haasteena koettiin olevan se, ettei kasvanutta nopeutta aina osata huomioda ratasuunnittelussa eri esteiden lähestymisissä ja poistumisissa.

“The emphasis on speed without thought of dog safety e.g approaches, exists.” 

Ohjaajalta vaaditaan hyvää fyysistä kuntoa

Kasvaneen nopeuden koettiin muuttaneen lajin vaatimuksia myös ohjaajalle. Jotta radoista voi selvitä, ohjaajalta edellytetään hyvää kuntoa ja nopeutta. Osa koki, että tämä ei ole saavutettavissa ellei ole nuori ja urheilullinen.

“Enormous speeds, many too tricky courses that you cannot really enjoy while running (rescue mission is interesting in its own way but.. 😃)”

“Courses that requires a fit handler. A course should be able to solve either by good distance handling skills or a fast handler. New challenges, like hidden jumps, makes it close to impossible to solve without being a fast handler. This excludes many of the handlers.“

“Agility became a sport for young, agile handlers and courses nowadays are unable to be completed even with a perfectly trained dog when you are not fit and young anymore.”

Kilpailullisuus voimistunut - riskinä koiran välineellistäminen

Vastauksissa tuli voimakkaasti esille agilityn kilpailullisuuden kasvu. Moni koki, että kilpailijoiden joukossa on paljon ihmisiä, jotka ottavat lajin liian tosissaan, ja että tämä vaikuttaa ikävästi kilpailujen ilmapiiriin.

“Making things too serious among hobby teams creates a nasty environment.”

“Too many competitors and ppl take agility too seriously imo”

Koiran välineellistäminen nähtiin myös kilpailullisuuden kasvun oireeksi. Huomioita tuli siitä, että kun kilpaillaan ja halutaan voittaa, koiran fyysiset oireet jätetään helposti huomioimatta, mikäli huomioiminen estäisi kilpailemisen. Epäonnistumisen purkaminen koiraan koettiin myös melko yleiseksi.

“It is getting more and more competitive without regarding the needs of the dogs.”

“Too much competitiveness, in some people that provokes unrealistic expectations and there are few who are too hard on their especially young dogs.”

“I find it really disappointing especially of experienced handlers I have seen first hand running their dog when they clearly have some form of injury, with the dog either limping, head diving after the jump or taking very short steps to prepare for the jump. And I particularly find this to be the case in people chasing the high titles such as champion.”

Tuomareilla isoja näkemyseroja

Vastauksissa nousivat esiin erot tuomareiden ratasuunnittelussa ja isot näkemyserot lajiin liittyen. Osa koki, että joukossa on tuomareita, joiden ratasuunnitteluun liittyvä osaaminen ei ole pysynyt mukana lajin kehityksessä. Sen koettiin aiheuttavan haasteita turvallisuusnäkökulmasta ja tekevän ratasuorituksesta epämiellyttävää.

“Joidenkin tuomarien ratasuunnittelu on jäänyt kehityksestä ja turvallisuusnäkökohdista jälkeen.”

“In Canada, many AAC and CKC judges trying to incorporate "European style" challenges without knowing what the hell they're doing, so you end up with squished-together arbitrary jerky courses that are discouraging or dangerous for large or fast dogs.”

Eri maiden ja maanosien välillä tuntui olevan isoja eroja näkemysten suhteen. Tuomareilla koettiin olevan isoja näkemyseroja eri organisaatioiden, kuten esimerkiksi FCI:n sisällä. Trendien koettiin muuttuvan nopeammin, kuin FCI:n sääntöjen ja osa kilpailijoista kaipasikin tiheämpää päivitystä FCI:n säännöille.

“The great divide between US courses and European courses.”

“Misalignment between FCI and judges especially in regards to distances. Seems Wild West that we have rules but not all follow. FCI rules should update more frequently to adapt to changes.”

74,7% vastaajista koki, että agilityn muutokset olivat vaikuttaneet heidän treenaamiseensa. Avoimista vastauksista kävi selville, että muutokset olivat sekä määrällisiä, että laadullisia ja kohdistuivat paitsi koiraan, myös ohjaajaan. Vastauksissa toistuivia teemoja käsitellään alla.

Enemmän lajiharjoittelua

Vastauksissa toistui tarve treenata enemmän. Koettiin, että kasvanut taso vaatii niin paljon erilaisia taitoja, että treenimääriä on ollut pakko kasvattaa, mikäli haluaa pärjätä lajissa. Toiset olivat ratkaisseet haasteen lykkäämällä kilpailemisen aloitusta, jotta kaikki tarvittavat taidot ehdittiin kerryttää ennen ensimmäistä starttia.

“The amount of time spent training has increased dramatically, even though I am now a much better trainer than I used to be. I am worried about the impact all this training will have on the dog's body.”

“I have to train more with my dogs, I have to train myself to be fast enough, I struggle to motivate my students to take part in a competitions - people are not willing to devote that much to prepare a dog enough to achieve a clean run on nowadays course.”

“Waited longer before I started to compete with my youngest dog”

“I take longer to move from training to competition to ensure that my dog not only has the skills but is also physically and mentally ready for the challenge.”

Harjoittelu aloitetaan aikaisemmin ja pohjatyöt tehdään huolella 

Vastaajat kertoivat aloittavansa harjoittelun aikaisemmin kuin ennen. Pennun kanssa luodaan huolella pohjia tulevaa harrastusta varten. Pohjatöiden avulla ohjaajat kertoivat haluavansa lisätä pennun itsenäistä osaamista ja kykyä selvitä turvallisesti myös potentiaalisesti vaarallisista kohdista, vaikka ohjaaja itse ei olisi ehtinyt sijaintiin, josta hän voisi ohjata koiran turvalliselle linjalle. 

“Started earlier with foundation training”

“My young dog has been doing foundations and other supporting exercises more than my earlier dogs. I have been feeling almost anxious about the amount of new things to consider when building the pyramid of skills.”

“More foundation work on how to safely navigate less than ideal approaches in case I am not where I expect to be to handle the line.”

Fysiikkatreeniä enemmän sekä koiralle, että itselle

Modernit rataprofiilit ja kasvanut nopeus olivat ohjanneet vastaajia fyysisen harjoittelun pariin. Vastausten mukaan treeniohjelmaan kuuluu usein lajiharjoitteiden lisäksi sekä ohjaajan, että koiran fysiikkatreenit. Tähän oli syynä paitsi nopeusvaatimukset myös huoli siitä, että koira pysyisi kunnossa lajisuorituksia tehdessään.

“Sprinting training for me”

“I work much harder on my own fitness and know I won’t be able to compete when I’m old”

“I spend more time focusing on conditioning and injury prevention than actual agility training.” 

“I am a lot more mindful of both my dogs’ and my own physical conditioning.”

Koiran koulutuksessa fokus itsenäisissä taidoissa, irtoamisessa ja nopeuden lisäämisessä 

Muuttuneet rataprofiilit ja nopeuden kasvaminen heijastuivat voimakkaasti harjoittelun laatuun myös aikuisten koirien osalta. Vastauksissa toistui nopeuden lisäämiseen liittyvät teemat, mm. juoksukontaktit, kokoaminen kovasta vauhdista, irtoaminen ja itsenäiset taidot, sekä niiden edellyttämät suulliset käskyt.

“More verbal commands to be able to. handle from a distance”

“New challenges, more alternatives for the dog on course that call for better understanding of cues and verbals, more independence, better obstacle skills, more speed, more foundation training.”

“Focus more on skills and the dog’s education rather than handling everything to perfection.”

“Need more skills at collection from speed.” 

“I would not teach stopped contacts anymore. Much more emphasis on verbal cues.”

Enemmän ajatusta ja suunnitelmallisuutta agilityharjoitteluun

Koska lajin kasvaneet vaatimukset edellyttävän enemmän osaamista koiralta, nousevat toistomäärät liian korkeiksi ilman huolella suunniteltua koulutusta. Tämä on juuri se asia, mikä sai meidät neljä vuotta sitten perustamaan AgiNotesin - tuomaan apuvälineen suunnitelmalliseen treenaamiseen. 

Saman haasteen olivat nyt huomanneet myös vastaajat. Todella monen vastauksissa korostui se, että harjoittelu on muuttunut suunnitelmallisemmaksi.

“Lot more thought/analysis goes into training - very much on an individual basis for both dog and handler, now not a one size hat fits all.”

“Way more structured. More focus on skills, verbals, layering”

“It has more structure.”

Paremmat koulutusmetodit käytössä

Vaikka opeteltavaa onkin enemmän, suunnitelmallisen harjoittelun lisäksi paremmat koulutusmetodit olivat tulleen vastaajien toimintaan mukaan. Onkin mielenkiintoista pohtia olisivatko harjoittelumetodit kehittyneet näin voimakkaasti ilman lajin muutoksia.

“That there is a much better way than the training methods of the past.”

“I've actively tried to seek better practices to gain more understanding of improving training methods. I've retrained jump skills, contacts and verbals.”

“Changed my methodology.”

Verkkokursseilta haetaan huipputason oppia 

Lajin nopea muutos, sekä koronan aiheuttamat sulut, olivat saaneet vastaajat myös seuraamaan lajia kansainvälisesti ja hankkimaan osaamista parhailta osaajilta, sijainnista riippumatta. Korona kiihdytti verkkokurssien tarjontaa, kun valmentajat ympäri maata kamppailivat tulojen hankinnan kanssa. Verkkokurssit ja ratapiirrosten hankinta ulkomaisilta toimijoilta onkin noussut osaksi monen vastaajan toimintaa. 

“I have among other things started buying course designs and spots in advanced online handling seminars to try to stay on top of the development, as I really want to be able to compete internationally.”

“I now train on my own using online courses for motivation.”

Kisaamiseen agilityn muutokset olivat vaikuttaneet 58% vastaajista, mikä on merkittävää. Osalla muutos toki liittyi koronaan ja siihen, että kisoja on ollut vähemmän ja siksi kisaaminen oli luonnollisesti vähentynyt. Sen lisäksi tuli esille monia muitakin muutoksia. Lähdetään tutkimaan miten vastaajat ovat muuttaneet kisaamistaan.

Tuomarishoppailu voimakasta

Ehdottomasti yleisin vastauksissa esiintynyt muutos kilpailemisen suhteen oli tuomarishoppailu. Ilmiö ei sinänsä ole uusi, mutta lajin nopea muutos ja tuomareiden isotkin näkemyserot sen suhteen mihin lajin pitäisi mennä aiheuttavat myös isoja eroavaisuuksia ratasuunnittelussa. Kun mukaan otetaan vielä kisaajien yksilölliset mielipiteet, ei olekaan ihme, että tuomarishoppailu on voimistunut.

Tuomarishoppailun syyksi mainittiin pääasiassa se, että haluttiin osallistua turvallisille radoille. Toiseksi yleisin syy oli sujuvat linjat ja kolmanneksi kiinnostavat haasteet.

Vaikka treenaamista käsittelevässä kohdassa kävi ilmi, että monen mielestä taso on jo liian vaikea, kilpailemista koskevassa kohdassa näitä ns. uusia ilmiöitä (sujuvat linjat, korkea nopeus, mielenkiintoiset haasteet) pääosin  arvostettiin ja niiden perässä oltiin valmiita ajamaan kauaskin. Välttelemisen arvoisina pidettiin tuomareita, jotka ehkä eivät osaa suunnitella riittävän turvallisia ratoja nykynopeuksille.

“Choosing competition based on judges - looking for safe but interesting and challenging courses.”

“Pyrin valitsemaan tuomareita, joilla aiemmin ollut "sujuvat" radat.”

“I look for competitions and judges where I know the agility will have modernised, rather than just choosing the closest ones to home.”

“​​A lot more competition abroad for me especially to meet my favorite judges and get to run on exciting speed and challenging courses.”

“Here in the United States I have to specifically seek out opportunities to test my skills on international style courses because what is required for those has diverged so much from what we see in standard American courses.”

Ymmärrys turvallisuuteen liittyvistä seikoista kasvanut - vaaralliset radat jätetään väliin

Turvallisuus nousi paljon vastauksissa ja vaikutti kisaamiseen muutenkin, kuin tuomarishoppailun muodossa.

Koettiin, että tietoisuus turvallisuuteen vaikuttavista seikoista on yleisesti ottaen kasvanut tuomareiden keskuudessa. Vastausten mukaan radoilla onkin aiempaa vähemmän vaarallisia kohtia. Turvallisuuteen liittyvät tekijät ovat nousseet myös kilpailijoiden tietoisuuteen. Mikäli radalla huomataan jokin vaaralliseksi koettu kohta tai radan suorittamiseen liittyy vaarallisiin esteisiin, pohjaan tai esimerkiksi keliin ja sitä kautta liukkauteen liittyviä riskejä, ratasuoritus jätetään yksinkertaisesti väliin. Tämä kielii paitsi tietoisuuden kasvusta, myös siitä, että ohjaajat kantavat huolta koiran hyvinvoinnista ja pitävät sitä arvossa. 

“As stated above I learnt about safety aspects and would be fine pulling my dog from a course I deem unsafe. Whereas when I started, I look back realizing we had very dangerous obstacles and lines but the sport has now progressed and I am happy to see I feel everyone has a better understanding of safety.”

“I don’t have to withdraw from as many competitions for the safety of my dog - it is less often now that I see equipment or courses that are unsafe for a dog that runs a reasonable speed or faster.”

“I will never run my dogs in the wet when raining again, and will pull out of an event if I feel the judge has not set the course in a safe way, and is not willing to change it if other competitors feel the same.”

Uudet kokoluokat avanneet mahdollisuuksia 

Vaikka FCI:n sääntöihin on vasta tulossa uusi kokoluokka, monen maan kansallisissa säännöissä on ollut 4 tai 5 kokoluokkaa jo vuosia. Tämän nähtiin avanneen mahdollisuuden kilpailla niille koirille, jotka ovat olleet pieniä kokoluokkaan, johon ne aiemmin kuuluivat. Uusien kokoluokkien matalampi hyppykorkeus on tehnyt kilpailemisesta mukavampaa pienemmille koirille.

“Small dogs will definitely compete more now when the jump height is lower. It is a good change.”

“I have been able to continue competing after my dog recovered from an injury as the jumping heights were more reasonable thanks to the intermediate class being between 43.00 and 49.99 cm.”

Ratojen vaikeutuminen vaikuttaa kahteen suuntaan

Haastavuuden lisääntyminen kisaradoilla vaikutti kisaamiseen kahdella täysin vastakkaisella tavalla. 

Osa vastaajista koki vaikeusasteen kasvamisen syövän motivaation kisata.

“It is more stressful to compete, because I never know how we do on a course.”

“I lost my self confidence.”

“I choose to stay in grade 2 to protect my dogs self esteem rather as compete in grade 3, even though we have all the exams we need to compete in grade 3.”

Toinen puoli vastaajista nautti uusista haasteista ja koki oman osaamisensa kasvaneen vaatimustason mukana. 

“Tekniikkojen parempi osaaminen ja irtoaminen sekä itsenäisyys myös kisoissa.”

“I fail more, but the courses are so much more entertaining for both me and my dog.”

“More skills to use to navigate a course.”

Koska tässä, kuten elämässä, varmaa on vain muutos, halusimme kartoittaa mitä agilityssa kilpailevat toivovat lajin tulevaisuudelta -ja selvitimme myös mitä he pelkäävät.

Kuilu huippujen ja peruskisaajien välillä kasvaa - eliittiluokka ratkaisuna?

Vastauksissa kaikista eniten esiintynyt teema oli huipun ja muun massan eron kasvu. Osa näki asian uhkana, osa luonnollisena ja jopa toivottavana kehityksenä. Lajin haasteena tuntuukin olevan se, miten kaikki pidetään tyytyväisinä ja kuinka lajin tason kehitystä voidaan tukea ja samalla pitää tavallisten harrastajien leveät rivit mukana kilpailuissa.

“I think the gap between elite and agility as a social and recreational activity and there will be challenges to make everyone happy. I think the challenges will continue to develop, and also the safety aspect and design of agility obstacles. More countries will allow for four or five size categories. The sport on elite level will be more demanding when it comes to the handlers physical abilities.”

“The level of sport is growing in a huge pace, therefore, I would expect a big gap in between highest level competitors/competition and normal level competitors/competition after this time period.“

Ne, jotka näkivät asian uhkana, ennustivat ettei lajiin enää saada uutta porukkaa. Pelättiin myös, että vaatimustason nousun vuoksi huvikseen kilpaileville ei jää mitään vaihtoehtoja lajin sisällä. Koettiin, etteivät tavalliset kilpailijat tule välttämättä olemaan valmiita panostamaan nousevan vaatimustason edellyttämiä määriä aikaa ja rahaa harjoitteluunsa. 

“If the changes continue I think people just enjoying it will quit competing. Many train but even quit completely. And those standing left are those competing to win and reach world cups and so on. New people will not join as it is too hard, and costs too much to train a dog good enough to compete.”

“You will need to be a professional trainer to be able to win classes, for the beginners and "happy hobby"-trainers there will be no future.”

“I'm afraid it will get even more difficult with no alternative for those who want to compete for fun and not to become the best.”

Osa kuitenkin koki kehityksen luonnollisena. Kilpailijoita on paljon, ja metodit ja taitotaso on kehittynyt siinä missä vaatimuksetkin.

“More to elite sport, that is natural since the sport has grown so much and more competitors.”

Kummassakin ryhmässä nähtiin usein ratkaisuna neljäs, eliittiluokka. Toivottiin, että eliittiluokka olisi vain huipuille, jolloin muut luokat mahdollistaisivat matalammat vaatimukset ja sen, että tavallinen harrastajakin voisi kokea onnistumisia kilpailuissa.

“We will see a new level where it requires a more serious effort to compete at the top level. Effort will be more related to the effort needed in other sports to achieve top level.”

“I kind of like the idea of having an elite class division or something. Which should be for the absolute best competitors. And then lower division for us doing it as a hobby. I think the environment would be better if people could compete with others having the same goals. Less pressure on handlers too. In most other sports, such as football, skiing, 100 meter run etc, elite competitors from the national team are not competing against rookies/hobby competitors.”

“One might have elite classes. If not there might be people quitting because it's too hard to be "successfull" for the ordinary handlers. Not because the dont win, but because they hardly ever succeed with their dogs.“

Rotukirjon pelätään kapenevan

Uusista kokoluokista ja niiden taustalla olevista ajatuksista huolimatta pelko rotukirjon kapenemisesta oli suuri. Koettiin, että pian ei ole tilaa juuri muille, kuin shelteille, spanieleille ja bordercollieille.

“Slower dog breeds are being smoked out entirely. It is / will become a sport for a few breeds only.“ 

“It won't be that inclusive to all breeds and the emphasis will be more and more about speed.”

“Most probably agility is strongly becoming "one breed show". Small dogs are shelties, bigger ones BCs. Boooring.”

Kasvavan ymmärryksen myötä turvallisuus paranee

Suuren vastaajajoukon toiveiden keskiössä oli turvallisuuden kasvaminen. Koettiin, että asiasta tehdään nyt tutkimusta, jonka tulosten perusteella osaamme muokata lajistamme turvallisuusnäkökulmasta paremman, niin alustan, esteiden, rataprofiilien kuin treenitapojen ja -määrienkin suhteen. 

“Hopefully towards a more safe sport for dogs. We're just now getting good scientific data on what are the big "danger spots" on agility courses. Right now the data points to for example A-frame, dogwalk and jump height. This data should be assessed and taken into consideration on an international level.”

“Hopefully -- listening to the folks that have genuine concerns about the style of courses, being safe for all dogs; too often those concerns are dismissed only as "lack of training" as though dogs do not succumb to injuries due to repetitive activity-- or that getting from point A to point B is the same for an 8" dog as a 20"+ dog -- after all we have (equine) Dressage as a template for how to cumulatively build skills - mental and physical - to model after”

Turvallisuuteen liittyi tiiviisti esteiden kehittyminen, mihin syvennymme seuraavassa kappaleessa syvemmin.

Koirille opetetaan yhä paremmat suulliset käskyt ja itsenäiset taidot

Vastaajat kokivat, että tulevaisuudessa koirien itsenäisiin taitoihin ja verbaalisiin käskyihin kiinnitetään koulutuksessa huomiota aikaisempaa enemmän ja alusta saakka. Korkeampien luokkien taitotason saavuttamisen nähtiin vaativan tulevaisuudessa merkittävää panostusta.

“I think that the foundations based training (also building the physical side!) will be established.” 

“It's going to get harder to train for the highest levels.”

“More distance handling and verbals.”

“I think the course design will continue to demand high speed followed by independent, technical requirements. I.e long straight stretches followed by a flick or independent layering with difficult obstacles. It will continue to demand either incredible independence, or very athletic handlers - or, most likely, both.”

Osa toivoi, että tulevaisuudessa haastettaisiin ennemmin ohjaajaa, kuin koiraa. 

“I hope the focus will be on fair courses for our dogs. Where the challenge is more for the handler and less for the dog.”

Kasvaako nopeus vai pyritäänkö sitä hallitsemaan?

Tällä hetkellä on selvää, että nopeudet ovat vain kasvaneet kasvamistaan. Vastaajajoukko jakautui kahtia sen suhteen, mitä he uskoivat vauhdille tapahtuvan seuraavien vuosien aikana. 

Osa arvioi, että nopeuden merkitys lajissa tulee kasvamaan entisestään. Osa toivoi sitä, osa taas pelkäsi.  

“I think speed is going to be more and more important, unfortunately.”

“I really hope that the speed becomes more important because today sometimes only the really slow dogs make a clean course and that is not agility for me. I love the challenge with discriminations and distance handling.”

Noin puolet nopeuteen liittyneistä vastauksista ennusti tai toivoi, että nopeutta pyritään jollain tapaa hallitsemaan. Koettiin, että painopiste olisi tulevaisuudessa enemmän taidoissa ja yhteistyöhössä kuin nopeudessa. 

“Emphasis on teamwork, skillwork and not so much on sheer speed.”

“I hope it will not become just about speed.. It should be about handling, connection and then speed.”

“Everything in life is a spiral, so I am sure that the increased speed for both dog and handler will turn again.”

Vaikka nopeuteen liittyi myös pelkoja, todella moni kaipasi kuitenkin pitkiä estevälejä ja virtaavia linjoja.

“I hope the USA will start making courses with more flow and forward movement rather than spinning in place, or making the dog run in a fast straight line and expecting a tight wrap with nowhere to go.”

Rataprofiilit tulevat vaatimaan yhä kovempaa fyysistä kuntoa ja psyykkisiä valmiuksia ohjaajalta  

Vastaajilla oli vahva näkemys siitä, että lähivuosina ohjaajalta edellytetään yhä kovempaa kuntoa ja fyysisiä valmiuksia. Ohjaajasta onkin tulossa todellinen urheilija ja ratasuoritus vaatii myös ohjaajalta fyysistä harjoittelua.

Fyysisen harjoittelun lisäksi arveltiin, että myös mentaaliharjoittelu tulee osaksi menestyvien kisaajien valmistautumista. Toki se on monella osana tekemistä jos nyt, mutta kenties sen rooli vahvistuu.

“The sport will develop more towards other sports, like more handlers’ physical training and mental coaching etc.”

“Muuttuu enemmän fyysiseen suuntaan, radat pitenevät, koiralta ja ohjaajalta vaaditaan enemmän.”

“Harder courses that put more demands on us handlers with our own speed and fitness.”

Enemmän kokoluokkia kaikkiin maihin

Kokoluokat ovat olleet aktiivisessa keskustelussa monissa maissa ja myös kansainvälisesti, eikä vähiten siksi, että niiden määrittely ei ole aivan yksinkertaista. Yhtä mieltä ollaan kuitenkin siitä, että kokoluokkia tarvitaan enemmän kuin kolme. 

68,1% koki, että kansainvälisesti pitäisi olla 5 kokoluokkaa ja 20,6% halusi neljä kansainvälistä kokoluokkaa, mikä FCI:ssä toteutuukin ensi vuoden alusta. 

“I think there is a need for generalising the 5 height classes europe-wide. Also the level of difficulty could also be something that needs to be further addressed because the sport already got faster and the more speed and difficulty added, the more our dogs are at risk to injure themselves.”

“Hopefully it will continue to focus on safety and fun for both handler and dog, and include all five sizes in all countries.”

Kokoluokkajakoon liittyy haasteita paitsi siksi, että koiran säkäkorkeus ei aina vastaa sen kapasiteettia esimerkiksi hypätä vaan asiaan liittyy myös erilaisia rakenteellisia seikkoja. Vastaajat pohtivatkin myös mahdollista muutosta siihen miten koiria mitataan.

“Dog measuring needs to be done by leg length like in flyball.”

“Taking into account physical traits other than just height to choose height category for the dog.”

“I would like a fairer way of measuring the dogs.”

Kokoluokkiin ja niiden toimivuuteen liittyy kiinteästi myös luokkarajojen määrittely. Jo nyt on tullut hienoa edistystä, kun FCI lisäsi neljännen kokoluokan 1.1.2023 voimaan astuviin sääntöihin. Mutta jos noita kokorajoja vertaa niihin, mitkä ovat olleet jo pitkään käytössä esimerkiksi Suomessa ja Ruotsissa, voidaan nähdä mahdollinen tarve myös jatkokehitykselle. FCI määritteli  mikkumaksien rajaksi 48 cm, kun se on useiden maiden kansallisissa säännöissä 50cm. 

Agilityn parissa pitkään toiminut henkilö tekikin ansiokkaan kuvan siitä, miten kokoluokat Suomessa jakautuvat. Hän kartoitti kilpailuja 74 eri paikasta, 134 kilpailusta ja yli 8000 suorituksesta. Kuva havainnollistaa ansiokkaasti sitä, että nykyisellä kokojaolla medit on suurin kokoluokka ainakin Suomessa ja pikkuminit pienin. Onkin kiinnostavaa seurata millä perusteella kokoluokkien rajat määritellään kussakin maassa ja tuleeko FCI:n määrittelyihin ja kokoluokkamäärään tulevina vuosina uusia muutoksia.

37% vastaajista oli sitä mieltä, että esteet ovat hyvät sellaisina, kuin ne nyt ovat. Suurin osa (63%) kuitenkin kaipasi muutosta ainakin johonkin esteeseen. Kun nopeudet ja rataprofiilit muuttuvat, on luonnollista, että myös tarpeet esteiden suhteen muuttuvat.

Suurin muutospaine koski kontaktiesteitä. Puomille kaipasi parannusta 31,5% vastaajista, A-esteelle 30% ja keinulle 17,5%. 12,1% kaipasi muutosta renkaaseen, 10,1% putkeen, 5,8% hypyille, 5,4% muurille, ja 4,3% kepeille.

Lähes jokaisen esteen kohdalla oli jokunen yksittäinen toive esteen poistamisesta kokonaan, mutta koska näitä toiveita ei ollut montaa per este, koemme hedelmällisemmäksi keskittyä esteiden muokkaamiseen liittyviin ehdotuksiin. 

Maininnan arvoista kuitenkin on, että niissä maissa joissa on vielä käytössä pöytä ja pussi (eikä vielä tietoa poistumisesta), niiden poistamista toivottiin erityisen voimakkaasti. Esteiden kehitystoiveet linkittyivät lähes sataprosenttisesti turvallisuuden lisäämiseen. 

“I just wish that obstacle safety continues to develop as we learn more about the sport for example thanks to dedicated research efforts.”

“Performance based safety rules for equipment design. Eg max impact force for a jump to fall over.”

Kontaktiesteisiin yleisesti liittyviä muutostoiveita

Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että kontaktiesteet kaipaisivat vastaajien mukaan uudelleenpohdintaa niiden suoritusnopeuden kasvun vuoksi. Samalla kaivattiin kontaktiesteille standarisointia niin mittojen, pintamateriaalin kuin joustavuudenkin suhteen. 

A-este

A-esteen suhteen suurimmat toiveet oli esteen madaltaminen ja kulman loiventaminen. Vastaajat olivat usein todistaneet vaaratilanteita sekä ylösnousulle tultaessa, että koiran ylittäessä esteen harjan.

“A frame is so dangerous with the current speed. There has been really bad accidents & close calls. Something needs to be done so that it becomes safer.”

“A-frame - lower appr 20 cm to allow smoother passage (limit the possibility to fly over the apex and straight to ground). “

“A frame - considering current speeds. Is the A frame too steep? Or should course designs be adjusted to ensure the A frame is not met head on at a flat out gallop?”

Puomi

Puomi kaipasi myös vastaajien mielestä päivitystä turvallisuussyistä. Nykyiset juoksupuomit ovat todella vauhdikkaita ja este ei kommenttien mukaan enää vastaa siihen liittyviä tarpeita.

Vastaajat kokivat, että puomin tulisi olla leveämpi, jottei putoamisia tulisi niin helposti. Toivottiin myös, että este olisi matalampi, jotta putoamisten yhteydessä ei olisi niin suurta vaaraa, kuin nyt. Koettiin, että nämä muutokset eivät vaikuttaisi esteen ideaan heikentävästi.

“The dogwal is too narrow for the speed of running contacts”

“I don't see the need for the dog walk to be as high as it currently is. It is devastating to see a dog fall from the current height. The dog and handler skill at completing the obstacle would be just as evidence at a lower hence safer height.“

“If the speed keeps growing, we need lower/wider dogwalks before dogs start to get seriously injured on it more and more. Yes, training and prep is important and should eliminate such things, but accidents do happen.”

Erityisesti puomille toivottiin standardoituja ominaisuuksia, eli sitä, että sen osat olisivat valmistajasta riippumatta saman mittaiset, levyiset ja materiaali ja joustavuus olisivat samat. Juoksupuomia kouluttaneet kokivat, että näillä ominaisuuksilla on merkittävä rooli sen suhteen, miten koiran voi olettaa suoriutuvan tehtävästään.

“Dog walk should be the same length regardless of the company who made it.“

“Dogwalk: one international and standardized length and width”

Puomin ylösmenokontaktin tuomaroinnista ollaan FCI:ssä jo luopumassa (1.1.2023), mutta niissä maissa, joissa asiasta ei vielä olla tehty päätöstä, aihe nousi tärkeäksi.

“The up contact should not be judged at all and approaching contacts should be fluent and straight so dogs don't have to change gallop when on an obstacle.”

Keinu

Keinu koettiin haastavaksi erityisesti pienille koirille. Vastauksissa toistuivat toiveet keinun madaltamisesta, äänen vaimentamisesta ja tärähdyksen pehmentämisestä lappeen laskeutuessa koiran painon alla maahan. 

Keinu vertautui joissain vastauksissa pöytään, joka on jo poistettu useissa maissa käytöstä. Keinussa toistuu sama tarve pysähtyä täydestä vauhdista, mikä nykyvauhdeilla koettiin useissa vastauksissa hyvin negatiiviseksi. 

Koska keinun laskeutumisvauhti riippuu koiran painosta, esteen epäreiluus pienille koirille toistui tiheästi vastauksissa. Pienet koirat joutuvat odottamaan pitkänkin tovin keinun laskeutumista.

“With the speed dogs have today, this obstacle makes no sense, as every dog regardless of size has to make a full stop, but deponering on the weight of the dog and the setting on the seesaw, the time the dog spends before it hits the ground varies. This makes it unfair for the smallest dogs (ie XS/S) and also a lot of extra wear and tear on the body of the dog.” 

Useista eri syistä toivottiin, että keinua madallettaisiin. Ensinnäkin koettiin, että onnettomuuden sattuessa koira ei tippuisi niin korkealta, toiseksi se olisi vähemmän pelottava pienille koirille ja kolmanneksi se erottuisi visuaalisesti paremmin puomista.

“The seesaw is super hard and scary for small dogs, maybe it could be lower.”

“It should be a different height for different sizes. Especially for small dogs seesaw and aframe are crazy.”

Toiseksi, keinun madaltamisen ajateltiin tuovan keinun ja puomin välille visuaalista erotettavuutta, joka ehkäisisi koiran virhetulkintaa suoritettavasta esteestä.

“Lower seesaw to make it visually different from the dogwalk.”

“Dogwalk and the seesaw should look more different compared to each other from the dog's perspective.”

Toinen muutostoivomus koski keinun laskeutuessa tapahtuvaa tärähdystä ja ääntä. Sekä että laskeutumisesta aiheutuvan tärähdyksen että äänen nähtiin olevan koiralle epämiellyttäviä. Siksi näitä haluttiinkin vaimentaa.

“More cushioning on the downward tilt so less shock travelling up the dogs shoulders.”

“There could be some kind of soft material under the seesaw (the end where the dog « bangs »). Some dogs really seem to struggle with the vibration at the bottom even after understanding the criteria”

“Seesaw that holds the bang from the seesaw and is softer so therefore don’t make a big noise.”

Keinujen kohdalla koettiin myös olevan liikaa eroavaisuuksia ja toivottiinkin ominaisuuksien standardisoimista, jolloin keinut toimisivat samoin valmistajasta riippumatta. Nyt esimerkiksi keinun laskeutumisessa ja siitä lähtevissä äänissä koettiin olevan liikaa eroavaisuuksia.

“Needs to become more standardised in construction and tipping as the current regulations (UK) are too vague and there are big differences to how different manufacturer’s seesaws tip and/or bounce where fixings are not adequate.”

Putkiin liittyviä muutostoiveita

Myös putkiin liittyvät toiveet liittyivät pääosin turvallisuuteen. Ilmaistiin, että putki on siitä haastava este, että koira ei voi putkeen mennessään tietää, miten se on taivutettu, miten hyvin se on tuettu ja onko sen sisäpinta kuinka pitävä. Haluttiinkin, että putkien käytölle haettaisiin jotain standardoitua tapaa, mikä auttaisi koiria tietämään etukäteen, mitä odottaa.

“I am convinced that the tunnel is the most dangerous obstacle for dogs because it’s so unpredictable. If a dog runs into a tunnel full speed, he never knows what to expect. The angle of the bend, how the tunnel is secured (firm or floppy, where are the bags he can push against, etc), non-slip or not. This should be more standardized so the dog knows better what to expect instead of having to deal with it when he races through it.”

Haluttiin, että tummat värit kiellettäisiin, jolloin koira pystyisi näkemään paremmin putkessa ollessaan. Jo voimassa olevissa FCI:n säännöissä tämä onkin: “Light colours (e.g., yellow, orange, light green, light blue, red, etc.) and uniformly-surfaced material should be used.“ Ilmeisesti sääntöä ei sovelleta kaikissa kansallisissa säännöstöissä, sillä väriin liittyvä kommentti oli yleinen.

“I hope that the tunnels wouldn't be too dark to see in.”

Putkien toivottiin olevan sisäpinnaltaan pitäviä. Myös tässä asiassa standardoinnin merkitys nousi esiin.

“Mandatory with grip tunnels”

“Tunnels need to have some sort of rules to how slippery/ non slippery they are allowed to be.”

Putken asetteluun kohdistui tulevaisuuden varalle toivomuksia, niin radan osana kuin itsenäisenä esteenä. Haluttiin, ettei putkien sisäänmenokulma olisi liian tiukka, sillä koettiin, että koira voi tuolloin törmätä putken seinämään. 

“Tunnels: lighter colored tunnels, not too small entry angles (the risk of the dog running straight to the wall of the tunnel), no sharp sudden curves in the tunnels”

“I wish there would be more regulations to how tunnel entries can be designed on the courses. Seeing the poor dogs slamming their shoulders in difficult entries is tough.” 

Itsenäisenä esteenä sen käyttöön kohdistui myös jonkin verran toivomuksia, mutta asia on jo otettu hyvin huomioon FCI:n säännöissä.

Putkien tukeminen nousi myös yleiseksi teemaksi vastauksissa. Ilmeisesti ongelmia esiintyy edelleen, vaikka FCI:n säännöissä asiaan on jo otettu kantaa. Siellä suositellaan yhtä painoparia per metri.

“Should standardize tunnel bagging. Can't believe I hear "bags too heavy to carry" when dogs are seriously injured from tunnels moving and bags failing.”

“I wish the tunnel had a rule for enough tunnel bags. I find going to competitions I’m generally disappointed with the lack of tunnel bags (3 on a 5 metre tunnel is not enough).”

Kuten kontaktiesteillä, myös putkilla koirien kokoerot ja erilaiset tarpeet tulivat esiin. Yllättävän paljon toivottiin läpimitaltaan isompia putkia, jotta isommatkin koirat voisivat harrastaa lajia.

“I want the tunnels to be big enough for all breeds. I have a great dane who loves agility, but she really struggles through the tunnels.”

“Larger tunnels to be able to include all breeds.”

Hyppyesteisiin liittyviä muutostoiveita

Hyppy

Hyppyihin liittyvät kehitystoiveet koskivat hyppykorkeuksia ja hyppyjen materiaalia.

Moni toivoi, että hyppykorkeuksia madallettaisiin entisestään. 

“lowering of jump heights, a dog shouldn't be jumping taller than they are over the length of a long career”

“I'd still lower the jumps - why so high? Lower would mean that courses could be more varied as sharper turns aren't so physically challenging.”

Hyppyjen materiaaliin toivottiin turvallisuutta lisääviä muutoksia. Toivottiin, että ne olisivat muovisia ja kevyitä. 

“Jumps lighter and plastic. Then they will be safer.”

Rengas

Renkaan kohdalla oli lähinnä toiveita sen poistosta turvallisuussyistä. Konkreettisia parannusehdotuksia ei noussut esiin, mikä voi osin johtua lukuisista jo tehdyistä parannuksista.

“I would ditch the whole obstacle as so many dogs are struggling with it and I have seen some nasty accidents. But to be fair, all of the obstacles could probably be improved somehow if we start really considering all the factors.”

Muuri

Pehmeät muurit ovat yleistyneet viime vuosina ja niitä toivottiin tulevaisuudessa pakollisiksi. 

“Mandatory with soft wall.”

Keppeihin liittyviä muutostoiveita

Keppeihin liittyi vastauksissa kaksi selkeää teemaa: materiaali ja mahdollisuus kuuden kepin käyttöön radalla.

Haluttiin, että kepit olisivat joustavaa materiaalia ja puisista kepeistä luovuttaisiin.

“Weaves should be somehow more elastic or something.”

Kuuden kepin sarjan käyttäminen kisaradalla nousi yllättävän suosituksia toiveeksi. Koettiin, että tämä voisi vähentää koiran kehon kuormitusta.

“I would like to see only 6 weaves to reduce strain on the dogs.”

Esteisiin ja kokoluokkiin liittyvät kehitystoiveet on käsitelty jo aiemmissa luvuissa. Tässä käsittelemme muita, sääntöihin liittyviä vastauksia.

Samat säännöt ja standardit maasta ja tuomarista riippumatta

Ensinnäkin, moni toivoi, että säännöt eivät vaihtelisi niin voimakkaasti maasta tai organisaatiosta riippuen, vaan löydettäisiin yhteneväiset säännöt ja standardit. Tämä toki vaatisi ketterämpää päätöksentekoa katto-organisaatioilta, tapoja jalkauttaa sääntöjä kansallisiin säännöstöihin ja aktiivista vuorovaikutusta ja yhteistyötä heidän, eri maiden ja organisaatioiden välillä.

“I wish Same rules in all countries and all results count even if you run in another country.”

“I think, that it'd be nicer to have an international reglement, so that everyone has the same rules, f.ex. that in each country the Jumping class is separate from the agility class (see Sweden).”

Toivottiin myös eri tasoluokkien tarkempaa määrittelyä, sillä nykyisellään niissä nähtiin olevan liian suuria, tuomarikohtaisia eroavaisuuksia.

“Some regulations as to difficulty levels in classes.”

Estevälit koettiin yleisesti ottaen liian lyhyiksi ja niihin liittyi myös haaste sen suhteen miten FCI:n sääntöjen määrittelemiä estevälejä sovelletaan kansallisissa säännöissä. Moni mainitsi myös, että kaikki tuomarit eivät noudata määriteltyjä sääntöjä tai liikkuvat määritelmien alarajoilla ja kokivat sen negatiivisesti. Tähän kaivattiinkin jonkinlaista yhtenäistämistä, valvontaa tai sitoutumista.

“Alignment on Max distances between rules and judges. And max distance should be 8-9m for large dogs.”

I want the judges to FOLLOW the rules when it comes to the distance that is allowed between the obstacles instead of doing 10 and 11 meters between the obstacles.”

“Interval between obstacles for maxi's at least 7 meters! My dogs speed in class one is 6 m/s. How is it possible to land, follow the handling and collect for the next jump in 5 meters? I don’t like the idea of breaking down the speed just because the obstacles are too close to each other and its the biggest reason I avoid the most judges I know use 5 meter distances.”

Uusia tasoluokkia tulokkaille ja ammattilaisille

Vastaajat toivoivat, että helppo luokka 0 virallistettaisiin, jotta uudet tulokkaat pääsisivät helpommin mukaan lajin pariin. Kuten jo aiemmin käsitellyistä vastauksista kävi ilmi, tasovaatimukset ovat kasvaneet, eikä ykkösluokka vastaa sitä, mitä se oli vaikkapa 10 vuotta sitten.

“In the Swedish rules I would like a very easy official class which you could choose to start with or if you like skip and start in level 1 class. There are still a lot of handlers that are new to agility but the experienced handlers with educated dogs want more challenges in level 1.”

“In our country classes offered so that there is a more social class for people taking it less seriously with their first dog so that the extreme competitiveness doesn’t scare them off.”

Edistyneemmille toivottiin eliittiluokkaa. Sinne olisi pääsy vain erittäin menestyneillä koirakoilla, joilla olisi takanaan paljon voittonollia ja joiden nopeus olisi kovalla tasolla. Osallistumiskriteerit olisivat niin kovat, ettei jokainen harrastaja alkaisi pitää eliittiluokkaan pääsyä tavoitteena.

“Also there could be a new "professional" level that one can enter only after set (large) number of clean wins and meeting some outrageous speed limit or smt similar. Something that would say clearly that it is not something that an average handler should think about, as otherwise it would still be a goal to too many people.”

Eliittiluokkaan toivottiin myös koiralle ikärajoja, jotta voitaisiin suojella niitä vääränlaiselta, koiran hyvinvointia polkevalta kunnianhimolta. 

“Add an age limit for dogs entering the elite class and AWC, so that your dog has to be more than 24 months to compete at the highest level. Should not be a problem for most athletes, but also want to focus on not pushing young dogs to the top too soon. Maybe also an age limit on 10 years, with the possibility of prolonging your competitor pass with a written statement from a vet every 6 months for older dogs.”

Sekarotuisille osallistumisoikeus myös arvokisoihin

Vastaajat kokivat, että sekarotuisten osallistumisoikeuden evääminen arvokisoista ei vastaa nykyaikaista ajattelutapaa, ja sitä pitäisikin muuttaa. Sekarotuisille toivottiin myös mahdollisuus valioitua.

“AWC to allow cross breeds as the current pedigree rule is very out dated. In the UK there are many extremely talented agility dogs without pedigree papers that could compete and perform to international standards but are excluded from some major international competitions.”

“Håper at reglene ang NOX- registrerte hunder forandres slik at dem også kan konkurrere i NM å få cert/championat.”

Palkkauksen salliminen virallisissa kilpailuissa

​​Koiran kokonaisvaltainen koulutus ja reiluus nelijalkaista tiimikaveria kohtaan nousi esiin monissa vastauksissa, joissa toivottiin mahdollisuutta palkata koiraa myös virallisissa kisoissa. Tämän uskottiin parantavan koirakoiden menestystä pitkällä tähtäimellä.

“Rewarding more permissible.”

“Especially in Finland we should be more open minded of training and rewarding dogs in competitions. We should aim for the best of the animal and long term development of the teams.”

Vastausten perusteella näyttää siltä, että agilityn koetaan muuttuvan erittäin vaativaksi ja muutoksia luokkajakoihin, esteisiin ja sääntöihin kaivataan yhä lisää. 

Miten turvataan koira vauhtien ja osaamisvaatimusten kasvaessa? Miten säilytetään lajin luonne, eikä jouduta luopumaan kovin monista esteistä niiden suoritusnopeuden lisäämän onnettomuusriskin vuoksi? Miten huolehditaan siitä, että harrastajien rivit säilyvät leveinä, mutta laji saa kehittyä yhä vaativampaan, huippu-urheilun suuntaan. Miten huolehditaan siitä, ettei koirista tule urheiluvälineitä? 

Agilityn vaikuttajat eivät ole helpon tehtävän parissa, mutta toivottavasti tämä raportti osaltaan voisi auttaa myös heitä huomioimaan kilpailijoiden kokemuksia, ajatuksia ja pelkoja. Toivottavasti sinä, agilitykilpailija, sait vastauksista uudenlaista pohdittavaa lajin suhteen!